Julkaisemme tässä puheenjohtaja Tapio Stillin tervehdyspuheen 21.4. juhlassamme sekä Aila Väisäsen historia-katsauksen.
———— ———— ————- ————— ————–
Oulun Seudun Hengitysyhdistys Ry 75 vuotta
Hyvä juhliva jäsenistö, hyvät kutsuvieraat. On hienoa nähdä teidät kaikki täällä tänään. Tämä on todella tärkeä päivä Oulun Seudun Hengitysyhdistyksen historiassa.
Tänään 21.4.2022 yhdistyksemme on tullut 75 vuoden ikään. Eikä siinä auta mikään!
Noin 1200 jäsenen yhdistyksenä Oulun Seudun Hengitysyhdistys on Hengitysliiton suurimpia jäsenyhdistyksiä.
Oulun lisäksi toimialueeseen kuuluu l11 paikkakuntaa. Maaseututyötä helpottamassa on kaksi Silmutoimikuntaa, jotka toimivat Haukiputaalla, ja Yli-Iissä.
Yhdistyksemme sai alkunsa 21.4.1947 klo 19.00 Kun Oulun Raatiin kokoontui tohtori H. Lahdensuo, Tuberkuloosi Liiton edustaja Veikko Tuominen ja seitsemäntoista oululaista henkilöä keskustelemaan mahdollisen liiton alaosaston perustamisesta Oulun kaupunkiin. Nimeksi hyväksyttiin Oulun Seudun Tuberkuloosiyhdistys ry ja liiton mallisääntöjen pohjalta päätettiin yhdistys ilmoittaa rekisteriin. Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Matti Honka.
Vuosikymmenien aikana liittomme ja sen mukana myös yhdistyksemme nimi on käynyt oman kehityshistoriassa. Aluksi Oulun Seudun Tuberkuloosi ry, välillä Oulun Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaiset ry, sitten Oulun Keuhkovammaiset ry, nykyisin Oulun Seudun Hengitysyhdistys ry.
Menneiden vuosien aikana yhdistyksen toiminta on ollut aaltoliikettä, niin kuin elämäkin yleensä on. Oulun Seudun Hengitys Yhdistyksellä on kuitenkin upea toimintahistoria, josta me yhdistyksen jäsenet saamme olla ylpeitä.
Omalle puheenjohtaja kaudella korona on ollut minulle ja meille kaikille takapiruna. Mutta siitäkin olemme selvinneet mallikkaasti, annettuja turvallisuusohjeita noudattaen. Onhan se ollut välillä raskasta, mutta myös antoisaa aikaa.
Monikos meistä on koronan jyrätessä oppinut käyttämään vielä vanhoina päivinä tietokonetta, surffailuun, jopa Skypen ja Teams In taikoihin olemme tutustuneet.
Vertaistukitoiminta on yksi yhdistyksemme helmiä! Vertaistuki tarjoaa kaksisuuntaisesti henkistä hyvinvointia. Toinen toisilleen voi tarjota tiedon lisäksi ystävyyttä ja lähimmäisen rakkautta.
Tässä yhdistyksemme muutamia sisukkaita vertaistuki toimijoita. Ari Koivunen Keuhkoahtauma, Aila Väisänen Harvinaissairaiden, Aimo Tikkanen Oulu Halli kävely, Marjatta Viuhkola Seniorikerho
Edellä mainittujen lisäksi yhdistyksen palkkalistoilla on ollut lukuisa määrä muita hienoja ja osaavia luottamus- ja toimihenkilöitä, joiden nimiä näin suppean katsauksen kyseessä ollen ei ole mahdollista luetella.
Kuitenkin kaikkein arvokkaimman työn ovat tehneet ne kymmenet ja sadat yhdistyksen jäsenet, jotka vapaaehtoisesti ja suurella ilolla ovat toimineet yhdistyksen ja näin muiden jäsenten hyväksi.
Jos ei olisi teitä jäseniä, ei myöskään olisi yhdistystä. Olette yhdistyksen voimavara.
Olen ylpeä kaikista jäsenistä, Oulun Seudun Hengitys Yhdistyksestä, Silmu Toimikunnista, Hengitysliitosta ja siitä että minulle on aina ollut hyvä hallitus! Jonka kanssa on ollut ilo toimia. Kiitos kaikille entisille ja nykyisille hallituksen jäsenille.
Tapio Still 21.4.2022
Oulun Seudun Hengitysyhdistys Ry puheenjohtaja
Pieni hetki
Miten pienistä hetkistä ihminen voikaan tulla onnelliseksi.
Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
Ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen.
Jos kirjoittaisin sulle pienen kirjeen, Ja veisin sen laatikkoon
Avaisitko sen ja lukisitko loppuun, lukisitko loppuun?
Jos olis sauna sinut saunomaan veisin
Myrskylyhdyn esiin kaivaisin
Se olis romanttisin hetki moniin vuosiin
Kokea sen kanssas tahtoisin.
Tuntisitko vielä vanhan kaipauksen, o-o-o-o
Olisitko valmis mut kohtaamaan
Tulisitko asemalle mua vastaan, tulisitko vastaan?
Sydän sykkimään! Saapuvan sun jo nään, ja elämältä maistuu tää.
Tapio Still
—————– —————– ——————
Hyvät yhdistys- ystävät!
Elämme tänään aivan toisenlaisessa maailmassa kuin ne ihmiset, jotka 75 vuotta
sitten perustivat Oulussa tuberkuloosipotilaille omaa yhdistystä. Suomi eli silloin
sodanjälkeistä jälleenrakentamiskautta, ravinnosta oli pula, hoitotulokset heikkoja
sekä tuberkuloosin hoitopaikoista oli huutava pula.
Päivärinteen parantola, avasi ovensa, v.32, ja siellä alkunsa saanut toimiva
potilasyhdistys , antoi monelle P-Suomen yhdistykselle alkujuuret. Parantola-aikana,
jolloin hoitojaksot olivat parhaimmillaan 5-10 vuotta, potilaat ystävystyivät, ja kun
kotipaikka paranemisen jälkeen kutsui, veti yhteenkuuluvuuden tunne entisiä
potilaita yhteen. Parantoloissa potilaat olivat oppineet ajamaan myös omia etujaan
potilasyhdistyksen kautta.
Parantoloissa kautta maan kytivät myös valtakunnallisen liiton perustamisajatukset
ja niinpä parantolayhdistysten edustajat yhteisessä kokouksessa Kiljavalla perustivat
Tuberkuloosiliiton nykyisen Hengitysliiton v.1941. Päivärinteen potilasyhdistys
perustettiin v.44 ja Oulun yhdistys v.47.
50-luku oli Oulun yhdistyksessä toiminnaltaan vaatimatonta, mutta sitäkin lujemmin
uskottiin aatteen voimaan. Pitkäaikainen sairaus aiheutti monissa perheissätaloudellista ahdinkoa ja näiden perheiden avustaminen oli tärkeää. Esim.
tuberkuloosiliitto lähetti vanhoja vaatteita yhdistykselle ja yhdistyksen ompeluseura
korjasi ne ja jakoi jäsenperheille. Myös opintoavustuksia jaettiin yhdistyksen
toimesta ensimmäistä kertaa 50-luvulla. Elämä Voittaa-keräyksellä kartutettiin
yhdistyksen laihaa kukkaroa, samoin kuin adressimyynnillä ja pääskys-ja se
kuusenoksamerkkien myynnillä.
Toipilasammattikoulu, Oulun yhdistyksen aloitteesta liittokokoukselle, perustettiin
Ouluun Kasarmintielle v.57 , Merikosken ammattikoulun nimellä , eli tämän nykyisen
Luovin juuret saivat alkunsa silloin. Ammattikoulussa koulutettiin silloin
tuberkuloosi-invalideja uusiin ammatteihin sitä kautta työelämään ja yhteiskuntaan.
Ympäröivä yhteiskunta vieroksui parantolasta palaavia tuberkuloosin sairastaneita.
60-luku oli lainsäädännöllisten uudistusten aikaa. Vuonna 62 tulivat voimaan
työeläkelait ja mikä tärkeintä sairasvakuutuslaki-63 helpottamaan sairaiden elämää.
Tuberkuloosi oli 60-luvulla vielä vielä vaikea vitsaus. Oulun yhdistys kehitti
aktiivisesti toimintaa mm. työllistämistoiminnan kokeilu alkoi -65 lähtien
työvoimahallinnon erityismäärärahoilla ja se jatkui 80-luvun loppuvuosiin saakka.
Yhdistyksen pitkäaikainen haave yhdessä Päivärinteen yhdistyksen ja liiton kanssa
perustettiin asuntolainoitettu vuokratalo, Kiinteistö Oy Oulunkoski, Hintantielle.
Vaikka asunto-ongelmasta poistui vain pieni osa, oli se mittava näyttö vammaistyön
voimasta yhteiskunnan hyväksi. Yhdistykselle palkattiin vakinainen
toiminnanjohtaja-61 ja näin toiminta ja tiedottaminen tehostui ja se edesauttoi
tuberkuloosipotilaitten tietä takaisin yhteiskuntaan. Jäsenmäärä kasvoi. Yhdistys piti
Tuiran uimalan yhteydessä kioskia ja kauppatorilla vaakahuoneen ja WC:n hoitoa,
järjesti arpajaisia ja keräyksiä varainhankintana.
70-luvulla yhdistyksen kauan odottama kesäkoti ja suurella talkootyöllä saatu
Holstinhovi, Nallikarissa, palveli yhdistyksen leiri-, kerho-, liikunta ym.
harrastetoimintaa. Yhteenkuuluvuus entisestään vahvistui. Työllistämistoiminta
laajentui voimakkaasti ja toimi nyt Invalidien Työkeskus-nimellä ja sai uudet, omat,
toimitilatkin v.75. Työkeskushan toimi aiemmin Oulun kaupungilta vuokratuissa
tiloissa. Yhdistyksen toimisto sai myös toimitilat työkeskuksesta, Pikku-Iikankatu 6
sta. -72 yhdistys sai virallisen toimiluvan invalidien elinkeinoneuvontaan ja tämä
toiminta kesti yhdistyksessä 15 vuotta. Yhdistyksellä oli myös vartioimisliike, jonka
palveluksessa oli n.30 työntekijää. 20 vuoden toiminnan jälkeen toiminta
automatisoitui ja kasvoi niin paljon, että yhdistys myi liikkeen ammattilaisille.
Tupakkalaki astui voimaan-77 ja lain tärkeimpänä tavoitteena, yhdistyksen
näkökulmasta, oli saada osa tupakkaveron tuotosta tupakanpolton
vastustamistyöhön ja terveyskasvatukseen.
Yhdistys perusti myös astmajaoston v.78 ja sen toiminta suunnattiin astmalapsiin.
Silloin alkoi kesäleiritoiminta lapsille ja nuorille.
80-luvulla hankittiin 2 lomaosaketta Rokualta ja 1 Muonion Olostunturilta.
Käyttöasteet olivat korkeat. Työkeskustoiminta, joka nyt oli nimeltään Iikka-tuotanto
siirrettiin Oulun kaupungin toiminnaksi -88 lukien. Holstinhovista jouduttiin
luopumaan, kaupunki otti vuokratontin muuhun käyttöön, se harmitti jäseniä
suunnattomasti. Yhdistys etsi kuumeisesti tilalle uutta kesäkotia ja se löytyi
Hietasaaresta Johteensalmen rannalta ja kaupat tehtiin-87. Saneeraustyöt aloitettiin
ja Johteenhovi avasi ovensa seur. kesänä.
Yhdistys kantoi huolta myös maaseudulla asuvien jäsenten palveluista, koska
toiminnot keskittyivät kaupunkiin. Perustettiin kuntiin omia paikallistoimikuntia,
joita kutsuttiin Silmu-toimikunniksi. Jäsenmäärä kasvoi ja lähenteli jo 3000.
Jäsenistön sairausrakenne oli jo kovasti muttunut 80-luvulla. Astma kasvoi
voimakkaasti ja astmaatikkoja oli 50% jäsenistöstä.
90-luvun lama jätti jälkensä sosiaaliseen hyvinvointiin ja monien vammaisyhteisöjen
työ vaikeutui tai loppui kokonaan. Oulun yhdistys oli saanut luotua hyvät valmiudet
joten toimintaa voitiin jatkaa lähes entisellään, kun toisaalta taas yhteiskunta supisti
palveluja. Liike-ja varainhankintatoiminnot työllistivät 10-15 työntekijää ja
hallituksen jäsenillä oli omat vastuualueet heidän henkilökohtaisen kokemuksen ja
osaamisensa huomioiden. Toiminnanjohtaja jäi eläkkeelle, toimintaa jatkoi 2
vakinaista toimihlöä ja lisäapua hankittiin työvoimahallinnon erityistuella.
Askartelutoiminta toimi koko yhdistyksen historian ajan tehden erilaisia tuotteita,
joiden myynnistä saatiin tuloja. Yhdistyksen toimisto oli Valkealinnan talossa
keskellä kaupunkia ja muutti sitten myöhemmin Johteenhoviin.
2000-luvun yhdistys myi Johteenhovin ”kreivin ” aikaan ennen koronan tuloa.
Asunto-osakkeet ja Rokuan lomaosake jäivät palvelemaan tulotoimintaa ja
jäsenvirkistystä. Toimisto siirtyi Lasaretin saaren kautta Kumppanuuskeskukseen.
Keuhkosairaudet ovat saaneet uusia haasteita homepölykeuhkosairauksista
sisäilmaongelmiin. Liiton palkkaamilla korjausneuvojilla oli kysyntää ja on edelleen.
Keuhkosairauksien lääkitys ja hoito ovat edistyneet, mutta ennalta ehkäisevä työ ja
tiedon jakaminen on ollut ja on edelleen järjestöjen tehtävää. Vertaistuki eri
sairausryhmissä maksaa vähän, mutta antaa paljon. Hengitysliitto ja sen
jäsenyhdistykset ovat huolehtineet kautta aikain sairastaan ja toimijoistaan hyvin ja
erilaisen tiedon jakaminen on jokapäiväistä.
Vertaistuesta ei puhuttu parantolavuosina sillä nimellä, mutta sitähän se oli
silloinkin. Yhteys, tuki ja ystävyys toiseen ihmiseen – niin myös tässä Oulun
yhdistyksessä.
Luin vuoden-66 Päivärinteen yhdistyksen toimintakertomusta, jossa sanottiin näin
”kiittäen muistamme Oulun seudun hengitysyhdistystä, jonka kanssa olemme
saaneet toimia hyvän naapurihengen ja veljesyhdistyksen edellyttämässä
yhteistyössä”. Rehtiä yhteistyötä ennen ja tänäkin päivänä.
Työ jatkuu.
Omasta puolestani haluan lausua lämpimät Onnittelut 75-vuotiaalle yhdistykselle,
niin teille jäsenille, kuin yhdistyksen hallinnollekin, pitkää historiaa , sen entisiä ja
nykyisiä toimijoita kunnioittaen ja kiittäen.
Aila Väisänen, yhdistyksen toimistonhoitaja/Muhoksen Hengitysyhdistyksen kunniapj.